Kolumnit
Elvytyksestä tasapainon hakemiseen
Talouspolitiikan paradigma on nyt muuttumassa.
Kun vielä puoli vuotta sitten talouden päähokema oli elvytys ja sen kohdentaminen, ollaan katseita suuntaamassa nyt talouden tasapainottamiseen. Viimeistään Kreikan kriisi ja eteläisen Euroopan maiden talousvaikeudet ovat osoittaneet koko läntiselle maailmalle, että velaksi elämisellä on rajansa - eikä noita rajoja ole syytä käydä kokeilemassa liian läheltä.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF muistutti suomalaisia julkisen talouden tasapainottamisesta. IMF:n mukaan Suomen valtion tulee kiristää vyötä 0,5-0,75 prosenttia bruttokansantuotteesta koko tämän vuosikymmenen ajan. Erityisesti eläkejärjestelmiin, terveyden ja vanhusten hoitoon sekä kunnallistalouteen tarvitaan Suomessa uusia ratkaisuja.
Julkisen talouden tasapainottaminen vie useiden vuosien ajan. Tätä puoluekokousten paineissa ja lähestyvien vaalien humussa elävien poliitikkojen on hyvin vaikea tunnustaa. Juuri nyt tuntuu olevan vaikea edes sanoa ääneen, että koko julkisessa taloudessa ollaan suurten säästötoimien edessä. Nähtäväksi jää, kykeneekö hallitus uuden pääministerin johdolla käynnistämään tasapainottamisen jo ensi vuoden budjetin käsittelyn yhteydessä.
On joka tapauksessa selvää, että ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan uuden hallituksen missioksi tulee valtion talouden tasapainottaminen. Tilanne on hyvin samankaltainen kuin vuonna 1995, jolloin Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus muodostettiin ja käynnistettiin mittavat säästötoimet. Ne ulottuivat kaikkiin keskeisiin menoihin tutkimusta ja kehitystä lukuun ottamatta. Monet tulonsiirrot irrotettiin indeksistä ja niiden reaaliarvon annettiin alentua. Tästä aiheutui kärsimystä ja kitinää, mutta seurauksena oli valtion talouden tervehtyminen ja koko julkisen talouden saaminen kestävälle pohjalle. Tilanteesta olemme saaneet nauttia näihin päiviin asti.
Talouden tehostamisessa on tärkeää tunnistaa kasvun kannalta tärkeät panostuskohteet. Uudelle yritystoiminnalle, osaamisen kehittämiselle ja työpaikkojen perustamiselle on oltava tilaa säästöjen keskelläkin. Yrittämistä ja työn teettämistä ei saa rangaista verorasitusta kiristämällä. Muutoin julkisessa taloudessa ajaudutaan ojasta allikkoon.
Erityisen haasteelliseksi talouden tasapainotus muodostuu kunnissa. Helsingin seudun kunnat ovat iloisesti lisänneet menokuormaansa pitkän nousukauden aikana. Nyt kunnallistaloudessa on aika suunnata katseet toimintojen tehostamiseen, tekemisen uudelleenarviointiin, volyymietujen hakemiseen ja uudenlaisten ratkaisujen etsimiseen. Esimerkiksi infrastruktuurin rakentamisessa on syytä käyttää PPP-yhteistyön etuja hyväksi yhdessä yritysten kanssa. Palvelutuotannossa voidaan edelleenkin saavuttaa mittavia etuja kilpailuttamisen ja ulkoistamisen avulla.
Volyymietuja on haettava myös kuntarakenteen kehittämisestä, missä Helsingin seudulla ollaan ottamassa vasta aivan ensimmäisiä askelia. Lukuisten seutuhallintoa ja kuntien yhdistämistä koskevien selvitysten loputtomasta vatvomisesta on siirryttävä päätösten tekemiseen. Tähän todennäköisesti tarvitaan maan hallituksenkin päättäväisyyttä.
Maan uutta pääministeriä on syytä onnitella. Onnea tarvitaan, sillä edessä on vaikeita päätöksiä.
Heikki J. Perälä
